Hanketulokset

Hankkeen aikana yhteistyöverkosto kokoontui säännöllisesti. Verkostotapaamisten myötä kuntien välinen vuoropuhelu vahvistui, ja osallisuusteemaa käsiteltiin yhä syvällisemmin. Yhteinen keskustelu auttoi myös jäsentämään osallisuustyön tavoitteita ja mahdollisuuksia kunkin kunnan omista lähtökohdista käsin.

Hankesuunnitelmaa pystyttiin toteuttamaan siten, että sen toimenpiteitä mukautettiin paikallisiin tarpeisiin. Tämä lisäsi työn vaikuttavuutta ja mahdollisti joustavan etenemisen myös tilanteissa, joissa alkuperäiset suunnitelmat eivät olleet sellaisenaan toteuttamiskelpoisia.

Hankkeen keskeiset teemat kiinnostivat THL: n osallisuuden asiantuntijoita ja hanke teki yhteistyötä THL: n kanssa hankkeen aikana. Hankkeen yhteistyökunnat saivat osallisuustyölleen valtakunnallista näkyvyyttä THL: n osallisuusviikolla toteutetun paneelikeskustelun kautta.

Hankkeessa kokeiltiin osallisuuden kokemusten ja osallisuutta edistävän toiminnan kartoittamista kyselyjen avulla. Vaikka vastausmäärät jäivät pieniksi, syntyi kokemus siitä, että tuloksia analysoimalla voidaan lisätä ymmärrystä osallisuuden nykytilasta ja kohdentaa kehittämistoimia tarpeen mukaan.

Osallisuusteemaa tehtiin näkyväksi kunnissa monin tavoin. Tähän sisältyivät viestintätoimenpiteet, koulutukset, kuntalaisdialogit ja osallistavat työpajat. Toimintamuotoja hyödynnettiin eri tavoin eri kunnissa, kytkeytyen paikallisiin ajankohtaisiin tarpeisiin ja rakenteisiin.

Hankkeessa kokeiltiin myös osallisuustyöryhmämallia. Kokemuksen perusteella voidaan todeta, että pelkkä työryhmän perustaminen ei tuo automaattisesti lisäarvoa osallisuustyöhön. Työryhmien toimivuus edellyttää selkeää tehtävää, sitoutumista ja yhteistä suuntaa.

Osana hanketta syntyi uusia tapoja tarkastella ja tehdä näkyväksi osallisuutta. Näitä olivat esimerkiksi Osallisuuden peili -työkalun käyttö, kuntalaisdialogit, THL:n osallisuuden edistämisen apukysymysten soveltaminen kehittämistyössä sekä viestintäkampanja, jossa nostettiin esiin jo tehtyä osallisuustyötä.

Kaikkiin neljään yhteistyökuntaan tuotettiin hankkeen loppuvaiheessa osallisuusteemaiset videot. Videot käsittelivät eri näkökulmia, kuten seuraparlamenttia, nuorisovaltuuston toimintaa, työpajatyötä ja matalan kynnyksen palvelua (Virtaamo). Videoita voidaan käyttää ristiin kunnissa esimerkkeinä osallisuuden eri muodoista, ja ne voivat toimia inspiraationa mahdollisille jatkotuotannoille.

Nakkilassa tehtiin strateginen valinta osallistavan työotteen edistämisestä. Koulutuksen pohjalta käynnistettiin prosessi, jossa osallistavaa näkökulmaa sovellettiin konkreettisesti kunnan työhyvinvoinnin kehittämisessä.

Hankkeella arvioidaan olevan useita pidemmän aikavälin vaikutuksia kunnissa ja niiden toimintakulttuureissa. Osallisuusteema on noussut näkyvämmäksi, ja sitä on opittu tarkastelemaan osana kunnan rakenteita ja arjen käytäntöjä. Hankkeen aikana syntyneet kokeilut – kuten osallistavat työpajat, kuntalaisdialogit ja osallisuuden kartoittaminen – tarjoavat kunnille valmiita toimintamalleja, joita voidaan hyödyntää myös jatkossa. Vaikka rakenteita ei kaikilta osin syntynyt pysyviksi, on osallisuustyöhön syntynyt ymmärrystä, jota voidaan viedä eteenpäin eri hallinnonaloilla ja yhteistyöverkostoissa.

Erityisesti Nakkilan osallistavan työotteen kehittämisprosessi on käynnistänyt pidempää muutosta, joka kytkeytyy työhyvinvoinnin ja henkilöstöjohtamisen kehittämiseen. Harjavallan seuraparlamentti ja yhdistysfoorumi voivat jatkossa tarjota järjestöille pysyvämmän kanavan vaikuttaa ja verkostoitua. Kokemäen Virtaamo-toiminnan näkyväksi tekeminen tukee matalan kynnyksen palvelujen arvostusta ja jatkokehittämistä. Ulvilassa toteutettu osallistava strategiatyöskentely antoi eväitä osallisuusteeman hyödyntämiseen muissa suunnitteluprosesseissa.

Hankkeen aikana tuotetut osallisuusvideot jäävät kuntien käyttöön. Niitä voidaan hyödyntää osallisuusteeman esittelyssä eri kohderyhmille, kuten luottamushenkilöille, henkilöstölle tai yhteistyökumppaneille. Ne voivat toimia myös virikkeinä jatkokeskustelulle tai uusille kehittämisavauksille.

Jatkosuunnitelmat pohjautuvat kuntien omiin päätöksiin siitä, millaisia toimintamalleja ne haluavat jatkaa ja kehittää. Hankkeen aikana opittiin, että osallisuuden vahvistaminen ei aina vaadi uusia rakenteita, vaan sen voi liittää osaksi olemassa olevia toimintoja. Tältä osin osallisuustyötä voidaan ylläpitää esimerkiksi viestinnän, henkilöstön kehittämisen, strategiatyön tai järjestöyhteistyön keinoin. Kunnat päättävät itse, mitä elementtejä ne ottavat käyttöön ja missä muodossa.

Hankkeessa tuotettu osaaminen ja materiaalit jäävät kuntien hyödynnettäväksi. Niitä voidaan jakaa myös muille kunnille tai verkostoille, jotka työskentelevät osallisuusteemojen parissa. THL:n kanssa tehty yhteistyö on osaltaan ankkuroinut hankkeen sisällöt laajempaan osallisuustyön kenttään.

Positiivisten hankevaikutusten ohella hankkeessa saatiin kokemusta myös osallisuustyön haasteista. Osallisuuden edistäminen vaatii resurssia ja toimijoita sekä osallisuuden huomioivaa toimintaa. Hankkeesta saatu kokemus on, että osallisuuden edistäminen ei ole helposti hahmottuvaa, eikä sillä siten ole itsessään houkuttelevuutta. Osallisuuden edistäminen ei edisty itsestään, siihen tulee selkeästi satsata, mikäli halutaan aidosti vaikuttavuutta. Kuntalaisten osallisuuden kokemuksien edistämisen haasteet liittyvät osaksi yhteiskunnan pirstaloitumiskehitykseen. Ihmisten tavoittaminen, kiinnostuksen herättäminen johonkin teemaan ja osalliseksi tuleminen vaatii ihmisten arkeen sukeltamista. Yleinen markkinointi, mainostaminen ja perinteiset viestintäkanavat eivät hankkeen kokemuksen mukaan ole riittäviä tähän. Vaikka välttämättä ei tarvita uudenlaisia rakenteita, tarvitaan uudenlaisia tapoja toimia, jotta saadaan osallisuustyöhön lisää vaikuttavuutta.

Keskeiset käytännön suositukset ovat seuraavat:

• Osallisuustyön tulee linkittyä kunnan olemassa oleviin prosesseihin, jotta se juurtuu aidosti osaksi toimintaa.
• Osallisuus vaatii jatkuvaa viestintää ja vuoropuhelua – etenkin sellaista, joka on kohderyhmälle merkityksellistä ja konkreettista.
• Uusien rakenteiden sijaan tai ohella kannattaa hyödyntää ja vahvistaa jo olemassa olevia yhteistyökanavia.
• Osallistavaa työotetta voi vahvistaa myös hallinnon sisällä – esimerkiksi esihenkilötyön ja työhyvinvoinnin kehittämisen keinoin.
• Pienimuotoiset kokeilut ja rohkeat avaukset voivat synnyttää toimivampia ratkaisuja kuin laajat suunnitelmat.