Kun Maija Kasvinen ja hänen puolisonsa asuivat Tukholmassa, Helsingissä ja myöhemmin Keravalla, ajatus elämästä pienessä saaristokaupunginosassa ei ollut ensimmäisenä mielessä. He olivat pitkään ajatelleet olevansa kaupunkilaisia, jotka viihtyvät urbaanissa sykkeessä.

Silti jokin alkoi muuttua.

Askel askeleelta elämässä alkoi korostua toisenlaiset arvot. Tilan merkitys kasvoi. Ajan tuntu muuttui tärkeämmäksi. Mahdollisuus olla ulkona omassa pihassa ja elää hieman väljemmin alkoi tuntua yhä houkuttelevammalta.

– Ehkä me vain huomasimme, että nautimme koko ajan enemmän ja enemmän siitä, että on tilaa ja aikaa. Jonkinnäköistä vapautta eri tavalla.

Haave saaristosta alkoi kyteä

Ajatus merenrannasta ja saaristosta ei tullut yhdessä hetkessä. Se rakentui vähitellen kokemusten kautta.

– Mun mielessä oli ensin tietenkin kaikki Tove Janssonin Klovharut ja kaikki muut tällaiset saaristoidyllit. Ja sitten me itse asiassa vietimme mieheni kanssa yhden kesän Kemiönsaaressa ystävän kahvilassa töissä.

Kesä saaristossa jätti jäljen. Sen jälkeen pariskunnasta alkoi tuntua mahdolliselta, että he voisivat asua muuallakin kuin pääkaupunkiseudulla tai suuressa kaupungissa.

Maija kertoo, että he alkoivat katsella asuntoja Porin seudulta, koska hän on alkujaan porilainen.

Reposaari yllätti nopeasti

Aluksi ajatuksena oli kokeilla elämää Reposaaressa vuokralla. Pariskunta tuli katsomaan asuntoa ja se olikin oikein hyvä. Samalla he kävelivät katuja nykyisen kotinsa lähistöllä.

– Mun mieheni totesi, että onpa rauhallinen kiva katu. Ja samalla minä osoitin yhtä asuntoa ja sanoin, että jos tuo joskus tulee myyntiin, mä ostan sen heti. Ja sitten samana aamuna, kun meidän piti allekirjoittaa vuokrasopimus, se asunto tuli myyntiin, mitä mä olin osoittanut, Maija Kasvinen naurahtaa.

Arki ei ole enää kalenterin varassa

Reposaareen muuton jälkeen suurin muutos ei liittynyt vain maisemaan, vaan elämäntapaan.

Maija kuvailee arkea kiireettömäksi ja väljemmäksi. Päivät eivät pyöri samalla tavalla aikataulujen ympärillä kuin aiemmin kaupungissa. Ystävät voivat tulla spontaanisti kahville. Ulkona vietetään paljon aikaa. Tekemistä kyllä riittää, mutta elämä tuntuu vaivattomammalta.

Hänen mukaansa iso ero entiseen on juuri se, kuinka paljon vähemmän kaikkea tarvitsee suunnitella.

– Isossa kaupungissa elämä on aika kalenteroitua. Reposaaressa moni asia hoituu luontevasti. Jos jotain tarvitsee, löytyy yleensä joku, jolta kysyä.

Yhteisö, johon on saanut tulla mukaan

Ehkä tärkein asia ei kuitenkaan ole ollut meri, talo tai rauhallinen katu. Maija sanoo parhaaksi asiaksi sen, miten he ovat päässeet osaksi yhteisöä.

Tunne on erilainen kuin suurkaupungissa, jossa ihminen voi helposti olla yksi monista. Reposaaressa hän kokee, että omalla osaamisella, ajalla ja käsillä on merkitystä.

– Joskus se voi olla ammatillista osaamista. Joskus sitä, että auttaa paikallisessa tekemisessä, osallistuu kylätalon päivystykseen tai lähtee mukaan yhteisiin asioihin. Sellainen tarpeellisuuden tuntu on täällä ehkä erilaista.

Kannattaako kokeilla?

Kun Maijalta kysyy, mitä hän sanoisi ihmiselle, joka miettii muuttoa uudenlaiseen paikkaan, vastaus on yksinkertainen.

Hänen mukaansa siihen tarvitaan uteliaisuutta, mutta elämää ei kannata mullistaa väenvängällä.

– Jos haluaa nähdä jotain muuta ja kokeilla erilaista elämää, kyllä mä suosittelen, että kannattaa kokeilla. Kokeilla sitä, että lähtee vähän sen tutun elämänpiirin ulkopuolelle.

Katso Maija Kasvisen muuttajatarina: