Lähes 30 vuotta sitten Karhuseudun perustajilla ei ollut valmista organisaatiota, rahaa tai vuosiksi hiottua toimintasuunnitelmaa. Oli joukko innostuneita ihmisiä ja kova kiire.

Karhuseutu ry:n alkua muistelevat yhdistyksen perustajajäsenet Ansa Kulmala, Juhani Lahtinen ja Kari Keitaanniemi. Perustava kokous pidettiin Ulvilan vapaa-aikakeskuksessa 18. kesäkuuta 1997. Kokouksessa perustettiin Karhuseutu ry -niminen POMO-seuturyhmä, nykyisen Leader-ryhmän edeltäjä.

POMO oli paikallisen omaehtoisuuden maaseudun kehittämisohjelma. Suomessa elettiin Euroopan unionin jäsenyyden ensimmäisiä vuosia, ja myös maaseudun kehittämiseen etsittiin uusia toimintatapoja. EU:n Leader-mallissa paikalliset ihmiset suunnittelivat itse oman alueensa kehittämistä. Kaikki alueet eivät kuitenkaan vielä päässeet Leader-rahoituksen piiriin, ja Karhuseudulla toiminta käynnistyi vuosina 1997–1999 kansallisen POMO-ohjelman avulla.

Liikkeellepanevana voimana oli nyt jo edesmennyt Eija Kannisto.

Kulmala muistaa Porissa järjestetyn tilaisuuden, jossa maa- ja metsätalousministeriön Risto Matti Niemi kertoi uudesta paikallisen kehittämisen mallista. Tilaisuuden jälkeen Kulmala soitti Kannistolle ja kysyi, oliko joku kyläkehittäjäkoulutukseen osallistuneista jo ryhtynyt kokoamaan alueelle omaa ryhmää.

Kannisto tarttui toimeen. Hän otti yhteyttä ihmisiin, kokosi toimijoita yhteen ja järjesti kyläiltoja eri puolilla Satakuntaa. Kartalta katsottiin, mille alueille ryhmiä oli jo muodostumassa ja mikä osa maakunnasta vielä puuttui.

– Kyllä sieltä tuli mukaan se väki, joka oli kaikkein innostuneinta, Kulmala kiteyttää.

Keitaanniemen muistoissa korostuu alkuvaiheen aktiivisuus. Ihmisiä etsittiin kunnista ja kylistä, yhteyksiä rakennettiin ja uudesta toimintatavasta puhuttiin kaikkialla, missä oli kiinnostusta oman alueen kehittämiseen. Valmiita verkostoja ei ollut, vaan ne syntyivät puheluista, tapaamisista ja siitä, että joku tunsi aina seuraavan ihmisen, joka kannatti kutsua mukaan.

Kyläkehittäjäkoulutukseen osallistuneet olivat tärkeä linkki eri kuntiin. He tunsivat paikalliset toimijat ja osasivat houkutella mukaan ihmisiä, joilla oli sekä ideoita että halua ryhtyä toimeen.

Perustamiskokous kutsuttiin koolle noin kahdessa viikossa. Risto Matti Niemi kertoi tilaisuudessa uudesta toimintamallista. Keskustelun jälkeen piti päättää, perustetaanko yhdistys vai ei.

Se perustettiin saman tien.

Sitten alkoi todellinen loppukiri. Uudella POMO-seuturyhmällä oli vain reilu kuukausi aikaa laatia ministeriölle kehittämisohjelma. Ohjelman sisälle piti suunnitella valmiiksi myös kaikki ensimmäisen vuoden aikana toteutettaviksi aiotut hankkeet.

Hankesuunnitelmia käytiin läpi lähes viikoittain. Hakemukset olivat aluksi niin keskeneräisiä, että niitä kirjoitettiin käytännössä valmiiksi yhteisissä kokouksissa. Ohjeita tarkennettiin matkan varrella, suunnitelmia täydennettiin ja ohjelmaa koottiin pala palalta.

– Illat olivat pitkiä. Kokouksissa käytiin kaikki hankehakemukset läpi, Kulmala muistelee.

Viimeisessä kokouksessa hakemuksen toimittamiseen Helsinkiin oli aikaa enää pari tai kolme päivää. Valmis aineisto vietiin lopulta ministeriöön autolla.

Kokouskin venyi sen mukaisesti. Kulmala muistaa palanneensa kotiin aamukuudelta.

– Mieheni Raimo kysyi, että väitätkö vieläkin, että tulet kokouksesta.

Naurun takana on kuva alkuvuosien vahvasta tekemisen meiningistä. Lahtisen, Keitaanniemen ja Kulmalan puheissa toistuu sama asia: työtunteja ei juuri laskettu, eikä kukaan odottanut valmiita toimintamalleja. Asiat selvitettiin ja tehtiin yhdessä.

– En usko, että tänä päivänä mikään porukka lähtisi sillä tavalla touhuamaan, ihan hullun lailla, Kulmala naurahtaa.

Kari Keitaanniemi, Ansa Kulmala ja Juhani Lahtinen kokoontuivat Kaasmarkun keskiselle myllylle muistelemaan Karhuseudun perustamista. Kaasmarkku on hieno esimerkki aktiivisesta kylästä, sillä kyläyhdistys on toteuttanut kolmen vuosikymmenen aikana noin 20 hanketta.

POMO-kauden jälkeen Karhuseutu pääsi vuonna 2000 mukaan ensimmäiselle Leader-kaudelleen. Rahoituksen nimi ja ohjelmakaudet ovat vuosien varrella vaihtuneet, mutta perusajatus on säilynyt: paikalliset ihmiset tunnistavat oman alueensa tarpeet ja päättävät, millaisia kehittämistoimia siellä tarvitaan. EU:n, valtion ja kuntien rahoitus antaa mahdollisuuden viedä ideat käytäntöön.

Kulmalasta tuli ensin yhdistyksen puheenjohtaja ja toiminnan käynnistyttyä toiminnanjohtaja. Hän työskenteli Karhuseudun hyväksi eri rooleissa yli kahden vuosikymmenen ajan. Keitaanniemi ja Lahtinen olivat mukana rakentamassa pohjaa toimintatavalle, jossa kylien, yhdistysten ja paikallisten ihmisten aktiivisuus ratkaisee.

Vuosien aikana POMO- ja Leader-rahoitus ovat auttaneet kunnostamaan yhteisiä tiloja, kehittämään palveluja ja toteuttamaan lukemattomia paikallisia ideoita. Kulmala löysi vanhoista papereistaan lauseen, joka tiivistää toiminnan merkityksen edelleen:

– Hankkeet ovat melkoinen mahdollisuus ja elvytystoimenpide niille kylille, jotka ovat olleet hereillä.

Karhuseudun tarina alkoi yhdestä puhelusta, kyläilloista, pitkistä kokouksista ja yhteiseen asiaan uskoneen joukon hurjasta loppukiristä. Lähes kolme vuosikymmentä myöhemmin toimintatavan ydin on sama: mahdollisuuksia voidaan tarjota, mutta paikallinen kehittäminen alkaa ihmisistä, jotka ovat valmiita tarttumaan niihin.