Miten minä kotiudun Kokemäelle? Olin toki usein vieraillut vaimon kotiseudulla, mutta tämä kysymys oli usein mielessäni ennen muuttoamme.
Olen alun perin Etelä-Pohjanmaalta kotoisin, nyt olemme perheeni kanssa asuneet nelisen vuotta Kokemäellä. Muutin aikanaan Turkuun opiskelemaan ja tapasin siellä Kokemäeltä kotoisin olevan vaimoni. Ehdimme ostaa Littoisista ensimmäisen yhteisen kodin, jossa asuimmekin noin viisi vuotta. Siellä syntyivät molemmat lapsemme, nyt 5- ja 7- vuotiaat tytöt. Vaikka asuimmekin Turun kupeessa Kaarinan puolella, jotenkin kaipasin itsekin rauhallisempaan ympäristöön lasten kanssa. Tarkoitus oli muuttaa joskus tulevaisuudessa Kokemäelle vaimon kotitilalle. Minä kuitenkin ehdotin, että mitä jos muutetaankin jo aiemmin, joten aikaistimme muuttoamme.
Yhtenä motivaationa itselleni oli tosiaan juurikin lapset. Ajattelin, että heidän on sitä helpompi vaihtaa ympäristöä, mitä nuorempia ovat. Turun seudulla meillä ei kummallakaan ollut sukua, ja Kokemäeltä on lyhyempi matka myös omien sukulaisteni luo Pohjanmaalle. Nykyään asumme vaimon äidin kanssa samassa pihapiirissä. Lapsetkin näkevät enemmän mummua ja autetaan toinen toisiamme.
Korona oli toki erittäin ikävä asia, mutta näin henkilökohtaisesta näkökulmasta siitä oli myös jotain hyötyä. Olen töissä valtion virastossa, ja koronan jälkeen etätyökäytännöt muuttuivat huomattavasti. Se suurelta osin mahdollisti muuttomme maaseudulle, kun toimistolla ei tarvitse käydä enää viikoittain. Uskon ja toivon, että nykyään kun etätyöt ovat yleistyneet, ihmisillä on enemmän mahdollisuuksia muuttaa myös maaseudulle.
Kokemäellä olen viihtynyt erittäin hyvin, samoin lapsetkin. Vaimokin toki, mutta hän jo tiesi mihin olemme tulossa. Varhaiskasvatus ja koulu toimivat mielestäni erinomaisesti. Vanhempi tyttäreni on nyt ensimmäisellä luokalla. Luokkakoot ovat maltilliset verrattuna isompiin kaupunkeihin, joten opettajille jää paremmin aikaa kohdata lapset yksilöinä. Olin myös yllättynyt, miten paljon harrastusmahdollisuuksia noin 6500 asukkaan kaupunki tarjoaa lapsille. Esimerkiksi nuorempi tyttäremme käy maanantaisin voimistelussa, keskiviikkoisin muskarissa ja torstaina on vielä pesäpallotreenit, joka on myös isosiskon harrastus. Lisäksi on paljon kaupungin ja paikallisten seurojen sekä yhdistysten järjestämiä tapahtumia.
Myös koko perheelle ja aikuisille on monenlaista aktiviteettia.
Luonto on myös lähellä. Asumme muutaman kilometrin päässä keskustasta, ja matkan varrella näkyy lampaita ja lehmiä. Lähialueella on myös paljon monimuotoisia luontoreittejä. Lasten lemppari on Valkeajärven luontopolku, joka kiertää suoalueen vaikuttavan kangasmetsän ympäröimänä. Olemmekin ottaneet tavaksi kiertää sen keväisin ja syksyisin ja nauttia termospullosta kaakaota näköalapaikalla tai paistaa makkaraa laavulla.
Verrattuna asumiseen Turussa opiskeluaikana ja Kaarinassa perhettä perustaessa, mielestäni Kokemäellä korostuu yhteisöllisyys. Se on mielestäni pienen paikkakunnan ehdottomia etuja. On usein sellainen yhdessä tekemisen meininki, ja vuorotellen autetaan toinen toisiamme erinäisissä asioissa.
Olin kuullut huhua, että Satakuntalaisiin saattaa olla jotenkin vaikea tutustua ulkopaikkakuntalaisena. Oma kokemukseni on jopa päinvastainen. Olen saanut hyviä ystäviä yhdistystoiminnan kautta, ja minut on otettu lämpimästi vastaan. Näin nelikymppisenä perheenisänä en lähtökohtaisesti ajatellut, että helposti saisin uusia samassa elämäntilanteessa olevia kavereita, mutta Kokemäki todisti huoleni vääräksi. Lisäksi olen saanut paljon uusia tuttavuuksia. Konkreettinen esimerkki mihin olen kiinnittänyt huomiota, on kauppareissut. Kun aluksi kävin asioilla, en tuntenut ketään, mutta nykyään neljän vuoden asumisen jälkeen, usein kaupassa saa jo useampaakin tuttua moikata. Niin sitä vain ihminen kotiutuu.
Jori Paunikallio
