Mitä tapahtuu, kun kysytään paikallisilta ihmisiltä, mikä heidän kotiseudussaan on parasta?
Tätä pohdittiin Kokemäen yhdistysillassa, jossa alueen aktiiviset toimijat kokoontuivat keskustelemaan siitä, mikä voisi houkutella uusia asukkaita tutustumaan Kokemäkeen tai jopa muuttamaan sinne.
Vastauksissa nousi esiin paljon tuttuja asioita: luonto, turvallisuus, yhteisöllisyys, harrastusmahdollisuudet ja palveluiden saavutettavuus. Mutta keskustelun aikana esiin nousi myös yksi tärkeä asia.
Kokemäen vahvuus ei ole mikään yksittäinen tekijä, vaan se, millaista arki Kokemäellä on.
Entä jos arki olisi vähän kevyempää?
Moni lapsiperhe elää kasvukeskuksissa kiireistä vaihetta. Aamut alkavat aikaisin, päivät täyttyvät työstä, koulusta ja harrastuksista, ja iltaisin aikaa tuntuu olevan aina liian vähän.
Moni vanhempi tunnistaa tämän siitä, että elämä on kiireistä, aikataulutettua ja täynnä jatkuvaa logistiikkaa.
Entä jos arki olisi hieman yksinkertaisempaa?
Kokemäellä kouluun tai harrastuksiin kulkeminen ei välttämättä tarkoita bussimatkoja. Moni lapsi voi kulkea pyörällä tai kävellen. Välimatkat ovat lyhyempiä, liikenne rauhallisempaa ja arki sujuvampaa.
Samalla vanhemmille vapautuu arvokasta aikaa.
Turvallisuus näkyy pienissä asioissa
Yhdistysillan keskusteluissa turvallisuus nousi esiin yhä uudelleen.
Turvallisuus ei tarkoita vain rikostilastoja tai liikennettä, vaan sekin näkyy arjen kokemuksena.
Osallistujat kokevat tärkeäksi sen, että lapset voivat leikkiä pihalla tai lähimetsässä ilman jatkuvaa huolta. Turvallisuuden tunne syntyy myös siitä, että naapurit tuntevat toisensa, ihmiset tervehtivät toisiaan ja pitävät silmänsä auki.
Jos lapselle sattuisi jotakin, tieto kulkee nopeasti. Ja samalla voi luottaa, että aikuiset puuttuvat asiaan, jos lapset tekevät hölmöyksiä.
Yhteisö ei korvaa vanhempia, mutta se voi tukea heitä.
Monelle väsyneelle vanhemmalle jo pelkkä tunne siitä, ettei kaikkea tarvitse kantaa yksin, voi olla merkittävä helpotus.
Luonto ei ole viikonloppukohde
Kaupungeissa luontoon lähteminen vaatii usein suunnittelua.
Kokemäellä luonto on osa tavallista arkea.
Metsälenkki, joenranta, lintujen laulua aamukahvin äärellä tai pyöräretki hiekkateillä eivät ole erityisiä elämyksiä, vaan tavallinen osa päivää.
Luonto tarjoaa myös mahdollisuuden rauhoittua.
Kun ympärillä on vähemmän melua, kiirettä ja jatkuvaa ärsyketulvaa, oma mieli saa levätä.
Työt onnistuvat täälläkin
Maallemuutto ei enää tarkoita työmahdollisuuksista luopumista.
Etätyö on muuttanut työn tekemisen tapoja pysyvästi, ja yhä useampi voi tehdä työnsä paikasta riippumatta.
Kokemäeltä on myös hyvät yhteydet muualle Satakuntaan ja edelleen suurempiin kaupunkeihin. Monelle yhdistelmä toimii hyvin: osa työstä tehdään kotona, osa työpaikalla.
Samalla asumisen kustannukset ovat usein huomattavasti kasvukeskuksia edullisemmat.
Sama budjetti, joka kaupungissa riittää kerrostalokaksioon, voi tarjota Kokemäellä omakotitalon, pihan, harrastetilan ja vaikkapa oman pihasaunan.
Kenelle Kokemäki sopii?
Yhdistysillan keskusteluissa nousi esiin useita ryhmiä, joille Kokemäki voisi olla erityisen hyvä vaihtoehto:
- lapsiperheille, jotka kaipaavat sujuvampaa arkea
- etätyötä tekeville tai joustavasti työskenteleville
- aktiivisille harrastajille, jotka arvostavat luontoa ja ulkoilumahdollisuuksia
- eläkeläisille, jotka etsivät rauhallista ympäristöä
- koiranomistajille, jotka haaveilevat omasta pihasta
- kaikille, jotka kaipaavat enemmän tilaa, aikaa ja hengähdystaukoja arkeen
Mutta entä jos tänne muuttaa?
Yksi asia nousi yhdistysillan keskusteluissa esiin lähes yhtä vahvasti kuin luonnonläheisyys, turvallisuus ja sujuva arki.
Mitä tapahtuu sen jälkeen, kun muuttolaatikot on kannettu sisään?
Uuden paikkakunnan vahvuus ei synny pelkästään palveluista tai ympäristöstä. Ratkaisevaa on myös se, miten uusi ihminen otetaan vastaan.
Moni keskusteluun osallistunut totesi, että muuttaja tarvitsee muutakin kuin osoitteen ja avaimet. Hän tarvitsee tunteen siitä, että kuuluu joukkoon.
Siksi esiin nousi useita käytännönläheisiä ajatuksia. Uusia asukkaita voisi toivottaa tervetulleiksi esimerkiksi yhteisillä tapaamisilla, alueeseen tutustumiskierroksilla tai kummitoiminnan avulla. Ajatuksena oli, että joku paikallinen voisi auttaa löytämään harrastukset, tapahtumat, palvelut ja ihmiset niiden ympäriltä.
Keskusteluissa nousivat esiin myös pienet arkiset teot. Se, että ihmiset tervehtivät toisiaan. Se, että naapuri tarjoaa apua. Se, että uusi kasvo huomataan, eikä jää näkymättömäksi.
Moni paikallinen pitää tällaisia asioita itsestäänselvyyksinä. Juuri siksi niiden merkitystä ei aina huomata.
Uudelle asukkaalle ne voivat kuitenkin olla todella merkityksellisiä.
Kun lapset löytävät kavereita, vanhemmat tutustuvat muihin vanhempiin ja arki alkaa rakentua uudessa ympäristössä, syntyy vähitellen tunne siitä, että täällä voi olla kotona.
Yhdistysillan keskusteluissa toistui ajatus, että ihmiset kiinnittyvät lopulta ennen kaikkea ihmisiin.
Työpaikan voi vaihtaa. Asunnon voi myydä. Mutta tunne siitä, että kuuluu johonkin, syntyy hitaammin – ja usein juuri tavallisten kohtaamisten kautta.
Voisiko vähemmän olla enemmän?
Maallemuutosta puhuttaessa keskustelu keskittyy usein siihen, mitä joutuu jättämään taakseen.
Kokemäen yhdistysillassa puhuttiin kuitenkin enemmän siitä, mitä voisi saada tilalle.
Enemmän aikaa. Vähemmän kiirettä. Turvallisemman ympäristön lapsille. Luonnon lähemmäs arkea. Ja yhteisön, jossa uusi ihminen ei jää yksin.
